Hevonen seisoo nyt oriprim kuurilla jokusen ajan.

 

Oli päässyt kaveri hevonen potkaisemaan takaseen ja lautaseen. Takasessa lihashaava ja lautasella jättimustelma ilman karvoja, voi jeesus.

 

Aika ajoin sitä miettii, kuinka järkevä harrastus tämä on. Juuri tällä hetkellä pelkkä ajatus tallille menosta ahdistaa tätiä jäävuoren lailla; Entäs jos se ei pysty edes kävelemään? Entäs jos sen vatsa hajoaa yli vuoden hoidon jälkeen taas? Entäs jos se saa arpikudosta jalkaansa ja näyttää epäpuhtaalle koko lopun ikänsä?

 

Rouva Lötjönen kun on tädin elämän rakkaus.

On vaikea luopua hevosystävistä. Vaikkeivät ne olisikaan jokapäiväisiä ystäviä, mutta elämässä poikenneita kumminkin. Ne tuovat myös lähemmäksi sen hetken, kun joutuu luopumaan siitä rakkaimmastaan.

 

Sinisiä ovat hetket, joina ystävät poistuvat luotamme. Ne häviävät aamun kasteeseen ja kulkevat tuulen mukana. Muistot tulevat mieleen illan hiljaisina hetkinä ja luopumisen tuska käväisee mielessä.

 

Tämä kevät on ollut luopumisia täynnä. Ystävämme pikku-L lähti jalkavammojen kanssa vihreämmille laitumille. L:n kanssa opeteltiin käymään maastossa ja touhuttiin paljon muutakin. Luopuminen oli vaikeaa.

 

Eräs hieman kaltoinkohdeltu tammaystävä siirtyi enkelihevoseksi varsansa kanssa hetki sitten ja kaksi ystävää lähetetään sinne joukkoon lähi-aikoina. Mieli on musta.

 

Toisaalta sitä osaa arvostaa omaansa, se viettää luonani ainakin vielä hetken.

Rouva Lötjönenhän on oikeasti parin tonnin puskasuokki, sellainen pullea ja karvainen kaveri joka sopeutuu kaikkeen ja kaikki käy.

 

Tai sellaista täti aikanaan etsi, mutta kuinkas sitten kävikään...

 

Täti lähti katsomaan "suurta, mustaa ja upeaa usean tuhannen arvoista puoliveritammaa" ihan vaan leikillään. Se oli ensimmäinen hevonen, jota täti ylipäänsä kävi katsomassa.

 

Se seisoi siellä myyntitallin käytävällä hurjan laihana ja aran näköisenä; ja täti rakastui heti. Ensimmäisen kahden sekunin kuluessa syttyi tädin otsaan suuri tähti, joka hoki: Ostaostaosta, ostaostaosta. Sielujen sympatiaa ja kuppi teetä jne.

 

Ratsastaessa tädin taidot eivät riittäneet a) laukannostoon b)hevosen suoraan ratsastamiseen c) eikä harjoitusravissa istumiseen. Ja silti; Se oli tädin elämän hevonen.

 

Rouva Laardi ja täti kun ovat huvittavan samanlaisia; Kilttejä, mutta vahvatahtoisia. Herne menee nenään yllättävän nopeasti, mutta sen saa sieltä poiskin pikaisesti. Kun tädin naama on valmennuksessa rutulla, on se myös rouvalla. Usein kuultuja lausahduksia valmennustunnilla ovatkin "koittakaahan molemmat hymyillä" tai "sehän veti herneen nenään" (ai kumpi meistä...?). Välillä mennään sitä vauhtia kuin rouva Lötjönen tahtoo (siis viittämiljoonaa eteenpäin, ratsastajasta viis) ja välillä taas täti saa ratsastaa kanastaan kuten haluaa.

 

Rouva on omasta mielestäänkin todella upea eläin ja siitä kertoo muunmuassa se, että kilpailupaikalla pelätään "sitä karmeaa tuomaria" ja "petonurkkaa josta aavikon tiikerit hyppäävät syömään ylensyönyttä rouva parkaa", MUTTA APLODIT; Niistä rouva elää. Se katsoo taputuksen aikana ylpeästi tätiä ja patsastelee ylen rauhallisena pois radalta.

 

Ratsastaessa rouvan silmiin syttyy suuri ylpeys, kun täti kehuu sitä; Se katsoo tätiä aivan kuin hymyillen "kylläpä olinkin hieno" ja "tätä lisää". Ja tätihän kiittää ja kehuu, kunhan rouva vaan jaksaa olla oma hurmaava itsensä.

 

Rouva vie tädin kaikki rahat, sillä täti ei voi olla ostamatta kaikkea, josta pikku kanaselle olisi jotain hyötyä. Eikä täti voi olla raahamatta rouvaa klinikalle, jos täti epäilee rouvan tarvitsevan psykoterapiaa (tai radikaalinaisterapiaa, kuten hyvä ystävämme toto ehdotti.) Rouva on tädin suuri rakkaus ja elämän sisältö.

 

Dark Lady, tuttujen kesken rouva laardi tai rouva Lötjönen on saksanmaalta suomeen raahattu otus. Kaunis, mäyräkoiran mallinen tamma. Suvussa saattaa olla rusakkoa, ainakin rouvan korvien koosta päätellen. Lötjönen on 14 vuotias ja asustaa eteläisessä suomessa heinäkaukalojen luvatulla alueella. Rouvan vatsa todistaa asian.

 

Rouva Lötjönen on oman arvonsa tunteva musta ja iso puoliveri. Se on äärettömän älykäs (ainakin omasta mielestään) ja opettaakin omaa tätiä olemaan. Sen vatsa on tohjona, tädin elämästä kertoo ehken se, että rouva Laardin vatsavaiva on ainoa laatuaan suomessa. Maailmalla samanlaisia tunnetaan jokunen. Siis Rouva Laardin täti on onnenmyyrä :). Lötjönen on hypännyt isoja esteitä menneisyydessään ja koulupuolellakin on tuloksia tullut. Tosin oman tädin kanssa rouva Lötjönen haluaa yleensä esittää tuomarille pelkkää laukkaa, lienee pitää sitä parhaimpana askellajinaan?

 

Rouva Lötjönen rakastaa syömistä, se rakastaa porkkanoita ja syö heinääkin 25 kiloa päivässä. Rouva Lötjönen on vähän paksu.

 

Rouva Lötjösen täti taas valvoo yönsä töissä, jotta Lötjöselle voidaan ostaa taas sitä "sika halpaa" lisäravinnetta joka pelastaa rouvan jalat tai rouva voidaan raahata klinikalle viettämään viikonloppua koska sen korvat olivat vähän hassusti vinossa. Rouvan täti on hulluna rouvaan ja rouva tietää sen.