On vaikea luopua hevosystävistä. Vaikkeivät ne olisikaan jokapäiväisiä ystäviä, mutta elämässä poikenneita kumminkin. Ne tuovat myös lähemmäksi sen hetken, kun joutuu luopumaan siitä rakkaimmastaan.

Sinisiä ovat hetket, joina ystävät poistuvat luotamme. Ne häviävät aamun kasteeseen ja kulkevat tuulen mukana. Muistot tulevat mieleen illan hiljaisina hetkinä ja luopumisen tuska käväisee mielessä.

Tämä kevät on ollut luopumisia täynnä. Ystävämme pikku-L lähti jalkavammojen kanssa vihreämmille laitumille. L:n kanssa opeteltiin käymään maastossa ja touhuttiin paljon muutakin. Luopuminen oli vaikeaa.

Eräs hieman kaltoinkohdeltu tammaystävä siirtyi enkelihevoseksi varsansa kanssa hetki sitten ja kaksi ystävää lähetetään sinne joukkoon lähi-aikoina. Mieli on musta.

Toisaalta sitä osaa arvostaa omaansa, se viettää luonani ainakin vielä hetken.